Syyskauden tähtitaivas

Kari A. Kuure

Syksyn tähtitaivas voi tarjota hyviä havaintomahdollisuuksia aina vain pidempää pimeänä pysyttelevälle taivaalle. Etenkin alkusyksy syyskuussa voi olla antoisinta aikaa: tähtitaivas on niin pimeä kuin vain mahdollista ja lämpötila pysyttelee aika mukavissa lukemissa. Lokakuussa sää käy aina vain epävakaisemmaksi. so. pilvisemmäksi, ja lämpötila saattaa tipahtaa jo pakkaselle. Marraskuussa on sitten jo selkeästi talvityypin säätilat vallitsevia ja taivas pysyttelee pilvisenä ja sateisena viikkoja.

Syksyn selkeinä iltoina revontuliharrastajien pitäisi olla valmiina näyttäviinkin revontulinäytelmiin. Näyttää siltä, että auringonpilkkujakso 24 on sivuuttanut maksiminsa ja aikaisemmasta tiedämme, että Auringossa tapahtuu voimakkaimmat flare-  ja  CME-purkaukset aktiivisuuden vähetessä. Jakso 24 oli voimakkuudeltaan vain noin puolet jakson 23 voimakkuudesta, joten kuluva syksy voi olla käytännössä viimeinen huomattavien revontuli-ilmiöiden esiintymiseen vuosikymmeneen.

Syyskuu

Syyskuun alussa pimeä tulee jo alkuillasta ja syyspäivän jälkeen yön ja päivän pituudet ovat lähellä toisiaan. Lisääntynyt kosteus huurruttaa helposti kaukoputken objektiivin tai jopa Newton-kaukoputken peilin. Varustaudu siis torjumaan kosteutta ja huurretta tehokkaasti objektiivin lämmittimillä.

Aurinko on horisontin yläpuolella kuukauden alussa hieman yli 13 tuntia. Loppukuusta päivä lyhenee ja sillä on pituutta vain noin 11,5 tuntia. Yön pituus on tasan 12 tuntia 24./25. syyskuuta, sillä syyspäiväntasaus on 23.9. kello 5.28. Auringon ja Maan välinen etäisyys on 150 134 188 km ja Aurinko näkyy meille 31’ 52” kokoisena.

Kuun vaiheet. Kasvava puolikuu 2.9. kello 11.11, täysikuu 9.9. kello 1.38, vähenevä puolikuu 16.9. kello 2.05 ja uusikuu 24.9. kello 6.14. Täysikuun aikana Kuun etäisyys on 357 546 km ja Kuu näkyy meille 33,42 kaariminuutin (’) kokoisena. Tällöin on sarjassaan kolmas ”superkuu”.  Täysikuun aikaan Kuu ei kuitenkaan ole kaikkein lähimpänä maapalloa, vaan se tapahtuu pari päivää aikaisemmin 7. syyskuuta kello 21.25, silloin etäisyyttä on ”vain” 356 278 km. Kuun etäisyys on suurin 407 847 km 20. syyskuuta kello 19.55.

Kuu on pohjoisimpana 16. syyskuuta kello 5.05 ja eteläisimpänä kahdesti: ensimmäisen kerran 3.9. kello 20.20 ja toisen kerran 30. syyskuuta kello 15.54.

Merkurius on horisontin yläpuolella vain päivällä ja näin ollen sen näkeminen on mahdotonta.

Venus nousee horisontista kuukauden alkupuolella lähes kaksi tuntia ja kuukauden loppupuolella vajaa tunti ennen auringonnousua.  Kuukauden aikana planeetta siirtyy enemmän ja enemmän kohti Aurinkoa, joten Venuksen näkeminen ja havaintojen tekeminen vaikeutuu. Kaiken lisäksi Venus ei ole kovinkaan kirkas (n. –3,8^m).

Mars on horisontin yläpuolella noin vajaan tunnin auringonlaskun jälkeen ja näkyy Vaa’an tähdistöstä. Planeetan kulmahalkaisija on noin 6 kaarisekuntia ja kirkkaus noin 0,7^m tietämillä. Näin olleen Merkurius löytyy kaukoputken kuvakenttään jos käyttää tietokoneohjausta.

Jupiter on hyvin näkyvissä aamuyöstä. Kuukauden alussa se nousee noin kello 3 ja kuukauden loppupuolella jo ennen kello kahta. Planeetan kirkkaus on suhteellisen suuri ja se on hieman kasvussa. Kuukauden alussa kirkkaus on –1,7^m ja kuukauden lopulla –1,8^m. Sen näennäinen koko on noin 33 kaarisekuntia, joten tarkkasilmäisimmät näkevä Jupiterin levymäisenä kohteena. Jokainen voi havaita Jupiteria vaikkapa kiikarilla, jolloin pienikin suurennus tuo esille pilvipeitteen virtauskuviot: pohjoisen ja eteläisen ekvaattorivyön. Kiikarilla näkyvät myös neljä suurinta kuuta, joiden keskinäinen asema muuttuu illan kuluessa ja seuraavan iltana samaan aikaan niiden järjestys on muuttunut merkittävästi.

Saturnus on näkyvissä iltataivaalla noin 1,5 tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on noin 0,7^m ja näennäinen koko noin 16 kaarisekuntia.

Uranus on hyvin näkyvissä, se nousee horisontista auringonlaskun aikaan ja laskee vasta seuraavan päivän aamupäivällä.  Planeetan kirkkaus on vain 5,6^m, joten kiikari tai kaukoputki tarvitaan välittömään visuaalisiin havaintoihin. Planeetta näkyy meille vain hieman alle 4 kaarisekunnin kohdalla. Uranus on Kaloissa.

Neptunus nousee Uranuksen tavoin auringonlaskun aikaa, mutta laskee horisonttiin aamuhämärän aikaan. Neptunuksen kirkkaus on 7,8^m ja kulmahalkaisija noin 2,3 kaarisekuntia.

Lokakuu

Lokakuussa ilta pimenee yöksi jo suhteellisen varhain. Tämä osaltaan helpottaa harrastajia, sillä yövalvomisen määrää voi vähentää. Havaintokelit eivät kuitenkaan iltataivaalta ole kovinkaan kehuttavia, joten jos vain mahdollista, varsinaiset havainnot voisikin siirtää aamuyölle.

Aurinko on horisontin yläpuolella kuukauden alkupuolella noin 11,5 tuntia ja loppupuolella noin 8,5 tuntia. Auringon näennäinen koko on noin 32 kaariminuuttia.

Kuun vaiheet. Kasvava puolikuu 1.10. kello 19.33, täysikuu 8.10. kello 10.51, vähenevä puolikuu 15.10. kello 19.12, uusikuu 23.10. kello 21.57. ja toinen kasvava puolikuu 31.10. kello 2.48.

Merkurius näkyy aamutaivaalla kuukauden jälkipuoliskolla. Aluksi sen nousuaika horisontista on niin lähellä auringonnousua, että havaintojen tekeminen lienee mahdotonta. Merkurius nousee 19.10. jo puoli tuntia ennen auringonnousua, joten sen havaitseminen lienee mahdollista. Kuukauden loppuun mennessä nousuaikoihin kertyy eroa jo 2 tuntia 13 minuuttia. Kuukauden lopulla elongaatio on kasvanut 18,3 asteeseen ja planeetan kirkkaus on –0,2^m. Planeetta näkyy tällöin myös suhteellisen suurena kohteena, kulmahalkaisija on 7,4 kaarisekuntia.

Venus näkyy lähellä Aurinkoa ja sen vuoksi näkyvissä vain päiväaikana. Planeetan kirkkaus on ”vain” –3,8^m , joten paljain silmin sitä on vaikea havaita. Sen sijaan tietokoneohjatulla kaukoputkella se pitäisi löytyä kuvakenttään suhteellisen helposti. Etenkin kuukauden loppupuolella päivähavainnoissa pitäisi olla erityisen varovainen, sillä Venuksen ja Auringon välinen etäisyys on lyhyimmillään 1 aste, sillä Venuksen yläkonjunktio on 23.10. kello 21.36. Suositeltavaa onkin tehdä havaintoja Venuksesta vain valokuvaamalla. Yläkonjunktion aikaan Venus näkyy vain 9,7 kaarisekunnin kokoisena.

Mars on näkyvissä iltataivaalla. Se laskee horisonttiin noin tunnin auringonlaskun jälkeen. Kuukauden loppupuolella planeetta painuu horisonttiin noin kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen.  Valitettavasti Mars on hyvin etelässä Jousimiehen tähdistössä, joten sen näkyminen sijoittuu vain lähelle horisonttia. Pienenä kohteena (kulmahalkaisija vain noin 5,8 kaarisekuntia) mitään yksityiskohtia näissä olosuhteissa ei pysty näkemään. Marsin kirkkaus on noin 0,9^m.

Mars on tässä kuussa erityisen suuren mielenkiinnon kohteena, sillä komeetta C/2013 A1 (Siding Spring) ohittaa 19.10. planeetan hyvin läheltä. Laskelmat osoittavat ohitusetäisyyden olevan lyhyimmillään vain 132 000 km. Aikaisemmin pidettiin mahdollisena, että komeetta voisi jopa törmätä Marsiin vaikkakin mahdollisuudet tähän olivat hyvin pienet. Nyttemmin törmäysmahdollisuus on suljettu täydellisesti pois. Komeetan ja Marsin välinen kohtaamisnopeus on 56 km/s.

Jupiter sijaitsee Kravun tähdistössä ja on hyvin näkyvissä aamuyöstä. Kuukauden alussa se nousee kello 1.30 tietämillä ja kuukauden lopulla jo heti kohta kello 23 jälkeen. Jupiterin kirkkaus on –1,8^m ja kulmahalkaisija noin 35 kaarisekuntia.

Saturnus laskee horisonttiin noin tunti auringonlaskun jälkeen koko kuukauden ajan. Saturnuksen kirkkaus on noin 0,7^m ja kulmahalkaisija 15,4 kaarisekuntia. Saturnus sijaitsee Vaa’an tähdistössä.

Uranus on Kalojen tähdistössä ja horisontin yläpuolella koko yön. Kuukauden loppupuolella Uranuksen lasku horisonttiin tapahtuu noin 2,5 tuntia ennen auringonnousua. Uranuksen kirkkaus on 5,7^m ja kulmahalkaisija 3,7 kaarisekuntia.

Neptunus on Vesimiehessä ja nousee koko kuukauden ajan ennen auringonlaskua. Etelämeridiaanin planeetta ylittää vielä iltayön tunteina. Parempia havaintomahdollisuuksia voi odottaa vasta vuosien kuluttua, sillä planeetta siirtyy pohjoiselle taivaalle hyvin hitaasti. Horisonttiin planeetta painuu aamuyöstä: kuukauden alussa noin 3 tuntia 20 minuuttia ennen auringonnousua ja kuukauden lopulla kello 1 aikoihin. Planeetan kirkkaus on 7,8^m ja kulmahalkaisija 2,3 kaarisekuntia.

Marraskuu

Aurinko pysyttelee horisontin yläpuolella alkukuusta hieman yli 8 tuntia ja loppukuusta kuutisen tuntia. Korkeimmillaan etelämeridiaanin ylityksen aikaan se on vain 14 asteen ja kuukauden lopulla vain vajaan 7 asteen korkeudella. Näin ollen ilmakehää havaitsijan ja Auringon väliin mahtuu paljon ja kuva kaukoputkessa ei todellakaan ole hyvä.

Kuun vaiheet. Täysikuu 6.11. kello 22.23, vähenevä puolikuu 14.11. kello 15.16, uusikuu 22.11. kello 12.32. ja kasvava puolikuu 29.11. kello 10.06.

Merkurius on edelleen hyvin näkyvissä aamutaivaalla kuukauden alusta alkaen. Hyvä näkyvyys jatkuu aina kuukauden viimeiselle viikolle, jolloin planeetan nousuaika lähestyy jo auringonnousun aikaa. Näkyvyys selittyy sillä, että kuukauden alussa Merkurius nousee horisontista yli kaksi tuntia ennen Aurinkoa planeetan ollessa (1.11.) suurimmassa läntisessä elongaatiossaan (18° 43’ 26”).

Merkuriuksen kirkkaus kasvaa kuukauden alun –0,4^m kuukauden lopun –1^m kirkkauteen. Kirkkauden lisääntymisen vastapainoksi planeetan kulmahalkaisija on pienenemässä, ollen kuukauden puolivälissä noin 5,8 kaarisekuntia.

Venus on horisontin yläpuolella vain päiväaikaan. Lokakuisen yläkonjunktion jälkeen Venuksen elongaatio kasvaa kuukauden aikana 1,9°:sta 9,1°:een. Venuksen kirkkaus on –3,8^m ja kulmahalkaisija hieman alle 10 kaarisekuntia.

Mars on lyhyen aikaa iltataivaalla sillä se ylittää etelämeridiaanin suunnilleen auringonlaskun aikaan. Itse planeetta painuu horisonttiin kutakuinkin kaksi tuntia auringonlaskusta lähes koko kuukauden. Kuukauden loppupuolella se viivyttelee muutaman minuutin pitempään horisontin yläpuolella. Marsin kirkkaus on hieman alle 1^m ja kulmahalkaisija hieman enemmän kuin 5 kaarisekuntia. Mars on edelleen Jousimiehen tähdistössä.

Jupiter nousee iltayön tunteina ja on koko loppuyön ja suurimman osan päivääkin horisontin yläpuolella. Etelämeridiaanin se ylittää aamuhämärissä. Jupiter näkyy Leijonan tähdistön alueella ja planeetan kirkkaus on noin –2^m, kulmahalkaisijan ollessa noin 38 kaarisekuntia. Planeetan näennäinen koko on hieman kasvussa.

Saturnus on huonosti näkyvissä. Alkukuusta se laskee horisonttiin noin 40 minuuttia jälkeen ja loppukuusta samaan aikaan kuin Aurinko. Vastapainona loppukuusta se nousee hieman alle 1,5 tuntia ennen Aurinkoa. Planeetan kirkkaus on hieman alle 0,7^m ja kulmahalkaisija noin 15 kaarisekuntia. Saturnus on konjunktiossa 18.11 kello 23.12 jolloin sen ja Auringon välinen etäisyys on vain pari astetta.

Uranus on Kalojen tähdistössä ja horisontin yläpuolella jo ennen auringonlaskua. Meridiaanin ylitys tapahtuu iltayön aikana ja horisonttiin se painuu aamuyöllä. Planeetan kirkkaus 5,7^m ja kulmahalkaisija 3,7 kaarisekuntia.

Neptunus nousee iltapäivän tuntien aikana ja on etelässä astronomisen pimeyden alkaessa noin kello 20–18 aikaan. Kirkkautta planeetalla on 7,9^m ja kulmahalkaisija on 2,3 kaarisekuntia. Selkeällä säällä se on hyvä kohde visuaalihavaitsijalle vaikkakin ainoastaan mitä siitä voidaan nähdä, on pieni sininen piste.

Meteoriparvista leonidit ovat merkittävimpiä, jotka saavuttavat maksiminsa 18.11. aamuyöstä. Kovin runsasta meteorisadetta parvesta ei odoteta muodostuvan, sillä niitä toistuu noin 33 vuoden välein ja edellinen runsaampi sade oli vuosina 2001 ja 2002.